SM Airisto-Ruissalo 2025

SM Airisto-Ruissalo 2025

Vuonna 1981 kisattiin kuuman Windsurfer luokan SM – kisat Airiston vesillä. Heti 44 vuoden jälkeen elokuussa 2025 kisat oli saatava takaisin tälle legendaarisille kilpapurjehdusareenalle, jossa tuuli aikanaan riepotteli nuoria Windsurfer-lupauksia lajin alkuvaiheessa.

Lauantaina elokuun 23.päivä 2025 kuhina TWC:n rannassa oli aikamoinen kun 36 innokasta hoiti ilmoitautumisrutiinit, punnittukset sekä tietenkin normaalit osallistujien neuvot järjestäjille miten kisaa pitäisi järjestää. Naisia oli 8, ja miehiä 28, jotka jaettiin kahteen painoluokaan mediaanipainon mukaan. Kevyin raskas oli Tanskasta tullut vieras 83,8 kilon ehtaalla pølse- ja pekonidietillä ollut Sören. Molemmat Tanskasta tulleet vieraat olivatkin maan tapaan erinomaisa surffaajia, ja kaikin puolin mukavia herrasmiehiä piristämään meidän kotimaista vakavaa seuruetta.

Osallistujia oli muutenkin iloisesti ympäri Suomea ja maailmaa, kun eteläisin tuli Abu Dhabista ja pohjoisin oli tunnettu valaskuiskaaja Tromssan pohjoispuolelta Lyngenistä. Lisäväriä kisaan toivat Raceboard luokan kisaajat, jotka toivat kaikenlaisia mielenkiintoisa tapahtumia radalla kohtaamisissa.

Vääpeli Schrey pitää komentoa

Ensimmäinen kisapäivä käytiin 3-7 m/s shiftaavassa tuulessa ja pikkuaallokossa. Tilanteet vaihtuivat lähtöjen aikana, mutta jotenkin samat naiset ja miehet olivat aina onnekaita puuskien ja tuulen kääntymisen kanssa; kummallista! Kahden tasaisen kisalähdön jälkeen rantauduttiin lähisaareen eväitä syömään ja pulisemaan joutavia. Mm. ihmeteltiin puuttuvia, ennusteessa olleita vilkkaimpia puuskia ja norjalaisen lohivoilepiä. Kisan primus motor Antti Schrey intoutui myöskin kiinteistövälittäjäksi ja veti melkein yhtä hyvin kun toinen tunnettu paikallinen ammattikauppias Jethro. Useampi tonttikauppa syntyi melkein jo eväitä syödessä. Nyt on vaan siitä kiinni että saako ostajat käsirahat kasaan… Kaikkea se saaristo ja alhainen verensokeri teettää.

Päivän kaksi viimeistä lähtöä sujui mallikkaasti hitusen nousevassa tulessa, mutta kukaan ei vielä tässä vaiheessa joutunut merihätään.

Lähdöissä oli tiukkaa paikkojen hakua

Tulosten valossa kaikki näytti vielä täysin avoimelta toiseen päivään, kisan nopeimpana taisi olla ,omalla huoltoveneellä (jotkut on vain enemmän pro) kisannut Marianne Rautelin. Kirppuluokassa NPS:n Sakari Vainio ja Pekka Eivola mittelöivät kovasti, kuten myös hyvin syöneiden sarjassa Lauri Hulkko ja Juha Blinikka, mutta yhtään mitalia ei oltu vielä jaettu. Olihan mukana mm Sibbos Svarta häst jolla lisänimellä liiton puheenjohtaja myös tunnetaan, Naantalin tyrskyratastajaa Åke Storm ja aina yllätysvalmis Abu Dhabissa ympärivuotisesti treenaava J. Rantala (joka viikon sisällä oli toisissa lautailun SM-kisoissa). Tai joku muu, ainakin puheiden mukaan kaikki olivat valmiina yllätyshyökkäykseen.

Kisapäivän päätteeksi saunottiin, syötiin maittavat ruuat Villa Saarossa ja puitiin tietty päivän tapahtumia, osa toki oli niin väsyneistä että meinasivat nukahtaa ruokapöydässä haarukka suussa, johon taisi ainakin surffilegenda K. Kivelä syyllistyä, mutta se on ymmärrettävää koska hän koko päivän tarmokkaasti tarkkaili kilpailun etenemistä tuomariveneestä. Tanskalaiskaksikko ja liiton miehet tietenkin puivat illan pimentyessä yhdessä tulevia koiruuksia Gammel Danskin voimin. Tiettävästi kukaan ei kuitenkaan eksynyt Turun yöhön. Niin se ikä tuo parempia navigointitaitoja.

Sunnuntai valkeni tummien pilvien alla ja ennustekin lupasi hieman vahvempaa tuulta. Kuhina rannassa oli mukavaa ja sekasorto normaalia, kun käytiin läpi makapurjehduksen reittiä. Tämä osoittautui taas täysin ennenaikaiseksi ja turhaksi kohkaamiskeksi, kun siihen asti ei koskaan päästy vaan saimme tyytyä kahteen rata-lähtöön luontoäidin näyttäessä toisen lähdön jälkeen kuka täällä oikeasti määrää.

Kahden lähdön jälkeen oli siis tarkoitus ottaa pieni huili ennen matkakisaa, mutta tälläkään kertaa ei ihan mennyt kuin Strömsössä. Ukkosrintama riittävällä tuulella (20 m/s hujakoilla) ryyditettynä napakalla sateella, joka onneksi jalostui raekuuroksi ettei liiaksi kastuttu , kaatoi kaikki jotka eivät ehtineet rantaan silmän räpäyksessä. Tällä näkymällä nämä `vesilläliikkujat’ pääsivät jopa YLE:n tv-uutisiin, onneksi vain kevennyksenä koska mitään varsinaista vahinkoa ei saattunut tälle osaavalle porukalle.

Ukkosrintama putsasi pöydän ( ylen kuva)

Rantaan tullessa kilpailujohtaja päätti lopettaa kisan koska aikataulun puitteissa emme olisi saanneet matkakisan käyntiin. Varmasti oikea päätös.

Parin puuskan ja salaman jälkeen aurinko paistoi taas Turuss niin maukkasti että hetken verran luulimme olevamme Naantalissa, mutta onneksi seuraava saderintama kasteli sopivasti kun meinimme hygieniatuokiolle saunaan puimaan päivän aikana radalla taphtuneita vääryksiä, harvoja onnistumisia ja tiukkoja kaksinkamppailuita. Välillä saatiin, välillä annettiin mutta heti kisan jälkeen kokeneen kisajoukon muistikapasiteetin rajallisuudesta johtuen ei oikein muistettu tarkkaan mitä, missä ja milloin tapahtui.

Kimpassa on kivempaa

Joitakin poimintoja tuloksista. Kisan paras kuski ja naisten voittaja oli Marianne Rautelin, naisten kakkonen Lyydia Tervonen oli myös kisan nuorin ja pesi mennen tullen suurimman osan meistä kokeneista. Kevyiden ykkönen oli lupaava Sakari Vainio, ja raskaiden sarjan voitti Lauri Hulkko. Lisäksi on erikseen mainittava että TWC: llä on vahva ja tuloksellinen kehityspolku surffaajille kun Antti Schrey kohensi vuoden 1981 kisojen sijoitusta yhdellä pykällä ollen tällä kertaa 4. raskaissa. Mitenköhän käy seuraavissa Turun arvokisoissa, aukeaako mitaliputki? Joukkuemestaruuden voitti Super Heavy niminen legendatiimi ,missä ryhmästä varsinaisesti ainut oikeaan ruoka-aikaan kotona ollut oli Lasse Luoto; Lauri Hulkko ja Juha Blinikka taitavat vielä olla neuvolavaakamiehiä. Kakkonen tiimikisassa oli HSK:n ryhmä, Lyydia ykköstorpeedona ja kolmas tietty NPS:n kolmosjoukkue. NPS edistyksellisenä surffiseurana oli antanut valtuudet keinoälylle arpoa joukkueet seuran yhdeksän osallistujan kesken.