Windsurfer LT- luokan 2025 EM-kisat Punta Ala, Italia
Offspringin Pretty fly for a white guy biisissä lauletaan… He asked for thirteen, but they drew a thirty one ja vähän niin kävi nyt tulostenkin kanssa. Kolmetoistakin olisi kelvannut, mutta isompaa ja siten siis heikompaa sattumaa saatiin.
Tämän vuoden Windsurfer LT luokan EM-kisat pidettiin Punta Alassa, Italiassa . Pienen rantakaupungin lähistöllä toimiva leirintäalue Puntala Camping ja sen yhteydessä oleva purjehduskeskus kirkkaine vesineen toimivat kisojen areenana.
Suomessa tapahtuma- ja kisakausi oli taputeltu, joten luottavaisena saavuttiin paikalle. Purjehdustaidot, trimmit, pumppaus jne.. otettu haltuun ja ei muuta kuin hyökkäämään kohti eurooppalaista kärkeä.
Jostain syystä vanhalla mantereella pidetyissä arvokisoissa tuuli on ollut viime vuosina todella ailahtelevaa tai heikkoa. Niin tälläkin kertaa ja nyt edeltävät ennusteet pitivät harmittavasti jopa paikkansa. Paljon oli odottelua, mutta kun tuuli lopulta osui niin, että sitä oli yli vaadittavat 5 solmua, kisaorganisaatio toimi tehokkaasti ja veti lähtöjä läpi mallikkaasti. Kaikki luokat saivat ajettua 8 ratalähtöä ja perinteisesti viimeisenä päivänä kisat on kruunattu matkapurjehduskisalla. Myös Freestyle saatiin vedettyä läpi, mutta tällä kertaa slalom/technical race jäi kesken heikon tuulen takia.
Avajaiset ja niihin kuuluva “lippuparaati” sekä maa-tiimi kuvaukset pidettiin päivän myöhässä edellisen illan ukkosen ja sateen takia. Suomi-tiimi jännittikin tätä kovasti, mutta mallikkaasti suoritimme lavalle juoksun. Mukanamme oli myös taustatiimi rannalta.
Ensimmäisen päivän kipparikokouksessa oli perinteinen muutama sana englanniksi. Sitten erilaisia ”tärkeitä” kysymyksiä ja vastauksia Italian kielellä, joita käännettiin englanniksi ”on need to know basis”. Sinänsä vaikuttaa vuodesta toiseen, että mitä pohjoisemmaksi tullaan sitä vähemmän on tarve kysyä asioita, jotka on NOR:ssa ja SI:ssa kerrottu.
Miehet oli jaettu neljään painoluokkaan A (30kg-71,8kg), B (71,8kg-78,5kg), C (78,8kg-85,4kg) Kai, Antti ja Harri ja D (85,8kg-103kg) Juha, Martin, Mats, Petri, Mikko, joissa kussakin oli 40 osallistujaa. Noin 20 naista kisasi omassa F luokassaan.
Kisan nuorin ja kevein osallistuja Giuseppe Accordo purjehti uudella 4.7m2 purjeella normaalin 5.7m2 sijaan kevyimmässä A-luokassa
Ensimmäiset 4 ratalähtöä ajettiin toisena kisapäivänä torstaina ilman rantataukoja inner-outerloop radalla. Parhaimmillaan kaikki viisi ryhmää lähtivät peräkkäin radalle ilman, että luokkien välisiä päällekkäisyyksiä olisi syntynyt.
Lähtöjen jälkeen siirryttiin suomenselitystoimiston konttorille ja palautusjuomien äärellä spekuloitiin tyyliin, miksi noi on nopeampi kuin mä… ne on kevyempiä (no ole kevyempi), niillä on omat vehkeet (älä selitä, nää vuokrakamathan on ihan pränikät) , ne on treenannu enemmän hiljaisella tuulella (no treenaa enemmän hiljaisella tuulella), sillä on kova purjehtija tausta ja osaa lukea shiftit (okei, no treenaa lisää)
Kolmantena päivänä perjantaina loikoiltiin rannalla odottaen slalomin alkua ja lopulta kevyemmät ryhmät pääsivät alkuun. Yllättäen tuulen vähän noustessa slalom laitettin poikki. Pääsimme kaikki merelle looppeja kiertämään. Kaksi lähtöä ajettiin läpi ja selitystoimistolla keskustelu kävi edelleen sävykkäänä ja epäuskoisena tyyliin “miten voi olla näin lapanen kevyessä kelissä 
”. Juha Blinnikka onnistui suomalaisista omalla tasollaan vieden lähtövoiton ja oli kuuden lähdön jälkeen hyvissä asemissa kolmantena. Henkilökohtaisena opetuksena… edelleen… voisi sanoa, että jos siellä kärjessä on kaveri, joka on ottanut 6 paukkua niin, et sä sen fiksummin pysty valitsemaan. Seuraa sitä.
Perjantai iltana oli erinomainen yhteisillallinen paikallisessa puutarharavintolassa. Kisamaksuun kuulunut koko Italiainen kattaus antipasto, primi, secondi ja dolce sekä viinit nautittiin lämpimässä illassa.
Lauantaina länsirannalta ei mitään uutta. Aurinko nousi, oli lämmin ja ei tuullut. Ennusteet piti ja vasta kolmen aikaan iltapäivällä päästiin kokeilemaan onnea, josko nyt osuisi trimmivalinnat, shiftit jne. kohdilleen. Lähdin sitten sieltä paaran päästä kärjen valintojen mukaan (ainakin aluksi) ja mukavasti pääsin yläpoijulle suht asiallisella sijoituksella. Sain pidettyä ja parannettua asemaani avotuulella, mutta sitten toisella kryssillä lähdin liian vasemmalle kuolemaan oikean puolen vetäessä. Seuransinko kärkeä? En… Seurauksena kilpailun heikoin maaliintulo. Lopulta olin saanut diskauksen varaslähdöstä ja illalla huomasin, että päälle vielä ranskalainen kanssakilpailija oli tehnyt protestin “liian läheltä piti” tilanteesta kun ohitin paaralta ilman osumaa. Vissiin ehkä saattoi huutaa protest, mutta varmaan ranskaksi? Päivän suurimmaksi virheeksi osoittautui kuitenkin väsymyksessä G&T:n skippaaminen mökille tultaessa. Never change the winning game… no eipä tässä mitään oltu voitettu.
Ns. G&T riski konkretisoitui sunnuntain vastaisena yönä, kun kurkussa tuntui olevan hiekkaa ja nokka oli tukossa. Se ei luvannut hyvää vaikkakin näytti epävarmalta päästäisiinkö tuulten takia viimeisenä päivänä kisaamaan ylipäätään. Last possible start 14.00 oli NOR:ssa. Puolen päivän jälkeen pieni veden tummuminen taivaanrannassa ja AP nousi salkoon. Lopulta päästiin ajoissa radalle ja 90 minuutin Long distance saatiin ajettua. Omat toiveet nousevan flunssan takia oli ehkä parissa lyhyessä slalom lähdössä, mutta lopulta long distance racesta muodostui hieno, mutta hikinen kruunu kisaviikolle kaikkien lautailijoiden ollessa linjalla ja radalla samaan aikaan. Tuloksellisesti jatkettiin samoilla linjoilla kuin radalla muutenkin.
Ennen kisaa tuli ajateltua, että jos tosiaan omalla tasolla vaikka tuonne 10-15 väliin osuisi perustuen edellisen vuoden MM-kisojen 22/59 sijoitukseen. No ei osunut ja tuloksena 24/40. Tuntui, että nyt oli tiiviimpi pakka kilpailijoita mukana. Näissä kinkereissä pitää kryssit valita ja ajaa oikein. Avotuulilla pidetään paikat tai kurotaan parhaimmillaan joku muutama yksittäinen sija. Ne on hikisiä voittoja ne. Niinkuin arvokisaan kuuluu, taso on kova ja jokainen moka maksaa sijoituksia välittömästi. Kotimaiseen kisaan verrattuna joka väliin on tungemassa viisi muuta. Näitä ajatuksia porukalla pohdittiin.
Kokonaisuutena taas erittäin mukava reissu Suomi-tiimin kanssa. Paljon uusia oppeja ja kokemuksia rikkaampana kotiin. Vanhoja tuttuja oli nasta nähdä ja nyt panostettiin myös entistä enemmän verkostojen luomiseen siten, että tulevina saadaan Suomeen enemmän kansainvälisiä osallistujia ja me täältä pohjolasta voimme lähteä myös vähän lähemmäksi Pohjois-Eurooppaan kisamaan. Tuloksellisesti kisat oli meille haastavat ja Juha oli ainoa, joka pääsi tosissaan taistelemaan ihan kärjessä ollen tiukan taistelun jälkeen neljäs. Kaikki muut jäivät omien luokkien puolenvälin heikommalle puolelle, vaikka yksittäisissä lähdöissä tuloksena oli ”in the teens” (joskin late teens) tuloksia. Juhan ja Petrin takana D-luokassa Mats ja Martin kävivät keskenään taistelunsa sekä maissa, että merellä ja ajoittain vaikutti, että se oli tiukempaa kuin 100 metrin finaaleissa. Anan reissu jäi vähän kesken kun aikataulut ja tuuli eivät synkanneet. Reissun hymypoika patsaan jakaisin kahtia Toikkasen Harrille ja Salmisen Mikolle, joiden hymy ja kannustus ei koskaan hyytynyt ja molemmat tuntuivat nauttivan joka hetkestä.
Linkki: Järjestäjien kisaraportti tästä ja Video recap
Linkki:Metasail gps trakking toimi erinomaisesti lähtöjen seuraamiseen rannalla ja kotimaassa
Linkki: Järjestäjien puolesta kuvia ja videoita otettiin todella paljon.
Artikkelin kuvat Suomiporukan ottamia ja Centro Velico Punta Ala (viiri kuvan alaosassa)
[/fusion_text][/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]
