Järjestyksessään 40.:t Windsurfer World Festivalit järjestettiin Mondello Beachillä Palermossa. Kristiallin kirkas vesi oli houkutellut kilpailijoita liki 150 mukaan. Kilpailu oli avoin kansainvälinen kilpailu, ja kilpailijoita oli yhdeksästä eri maasta. Minä ja Pike lähdettiin ex-temporee matkalle ja kisaan mukaan. Lopullinen päätös tehtiin muutama päivä ennen kilpailun alkua. Kilpailut olivat kaksipäiväiset viikonloppukilpailut.
Italian Edoardo Thermes kumppaneineen toi jälleen kerran kilpailupaikalle vuokravälineet Roomasta. Kyllä helpottaa harrastamista, kun ei tarvitse raahata omia välineitä lentokoneessa kilpailupaikalle…tai sitten autolla ajaa useampi tuhat kilometriä.
Saimme välineet perjantaina ja meidän ei tarvinnut muuta kuin laittaa omat trabanarut paikalleen, rikata purje valmiiksi, peräevä, köli ja plate paikalleen lautaan.
Päivällä oli lämmintä, mutta iltaisin klo 17 jälkeen auringon laskettua oli kevyt untuvatakkikeli. Majoitus oli muutaman minuutin kävelymatkan päässä.
Ensimmäinen kilpailupäivä avautui aurinkoisena, mutta tuulettomana. Kävimme testaamassa tunnin verran välineitämme 0-1 m/s tuulessa. Shortsikeli. Ensimmäisenä päivänä ei päästy ajamaan yhtään lähtöä. Illalla oli järjestäjien puolesta järjestetty illallinen Mondello Beachin isoimmassa ja tyylikkäimmässä ravintolassa. Syömistä ja juomista riitti ja kukaan ei jäänyt varmasti nälkäiseksi. Ruokailun jälkeen ilta jatkui facebook ja instagram päivitysten mukaan railakkaalla tanssimisella. Italialaiset osaavat myös irroitella tarpeen tullen.
Sunnuntai aamu oli toisinto lauantai aamusta. Aurinkoa – Ei tuulta. Samalla rannalla oli triathlon kilpailujen lähtö ja maali. Kävimme katsomassa rannalla kilpailun starttia, jossa toistasataa kilpailijaa aloitti urakkansa uimalla.
Juttelin useamman italialaisen Windsurfer kilpailijan kanssa lautaan ja purjeeseen liittyvistä säädöistä. Uskoisin, että löysin nyt heidän opastuksellaan ainakin kevyen tuulen oikeanlaiset trimmit. Starteissa pumpatessa huomasi, että purjeesta sai tehoja näillä trimmeillä. Laitoin purjeen alhaalta aika löysäksi kuitenkin niin, ettei puomin kohdalla ole lörppöä mastotaskua ja takaa yllättävän tiukaksi. Näin purjeeseen saadaan hyvä ja tehokas profiili. Ei mene turhaa energiaa pitkittäisen vekin poissaamiseen. Mastonjalka / plate on useammalla kilpailijalla aika keskellä – tuulen noustessa siirretään sentti kerrallaan eteenpäin. Minä en alkanut vaihtamaan kahtena kesänä opittuja ja toimivia asetuksia. Yksi uuden Windsurfer laudan suunnittelijoista ja entinen Mistral luokan olympiaedustaja ja entinen kilpakumppanini -80 ja -90-luvuilta Ricardo Giordiano ajaa samoilla säädöillä kuin minä eli masto edessä niin, että ”trackerikoloon” platen etupuolella jää vain 3 sormenpäätä tyhjää. Luca Frascari taas sanoi, että lauta nousee paremmin tuuleen kryssillä, jos masto on puolessa välissä trackeriä. Tiedä häntä… Pitää ensi kesänä testata.
Puolen päivän jälkeen meidät lähetettiin vesille heikkoon tuuleen. Olin perjantain painon mittauksissa asettunut medium raskaan painavimpaan päähän 83,2 kilon painolla. Tässä luokassa kevyimmät olivat vähän yli 76 kiloisia. Miehet oli jaettu neljään yhtä suureen painoluokkaan. Raskaassa oli 55 kilpailijaa ja naisissa 28 kilpailijaa. Alle 13-vuotiaita junnujakin oli 9 kpl.
Raskas luokka starttasi ensin. Tuulta 2-3 m/s. Ensimmäisessä lähdössä hyvä startti aika keskeltä vapaisiin tuuliin. Vähän ennen yläpoijua vesiskootteri tuli ilmoittamaan, että olimme saaneet yleisen takaisinkutsun. Kiireen vilkkaan pumpaten takaisin lähtöalueelle. Uusi startti ja i-lippu minuutin sääntönä eli ei tullut mustaa lippua kovennettuna. Taas vapaisiin tuuliin pumpaten. Kumpaakaan linjan päätä ei näkynyt lähdössä. Pidin itseni ns.jemmassa varaslähdön varalta. Yläpoijulla noin 7 parhaan joukossa. Alkuperäinen kipparikokouksessa ilmoitettu kolmiorata olikin vaihtunut ”kolmiorataan” levittäjäpoijulla eli yläpoijun jälkeen lyhyt vajaan minuutin kestävä sivuvastainen osuus.  Myötätuuliosuudella huomasin heti, että normaali perhospumppaus ei mennytkään niin varmalla tapaa kuin aikaisemmin. Pientä epävarmuutta tasapainon kanssa oli. Lauta pyrki dippaamaan edellä menevään aaltoon. Alapoijua lähestyttäessä huomasin, että kevyt luokka ja naiset starttasivat juuri samalla hetkellä, kun minä tulin alapoijulle. Alapoiju oli siis lähtölinjan toinen pää. Raskaan luokan ensimmäiset kilpailijat pääsivät kääntymään toiselle kryssille ennen kevyen starttia ja näin pääsivät vapaissa tuulissa ajamaan. Minä ja minun takana tulleet jouduimme ajamaan koko kryssin kevyen luokan peitossa tai pakeissa. Pari raskaan luokan kisaajaa pääsi ohi toiselta laidalta. Lenssin ja lyhyen sivuvastaisen jälkeen maaliin noin kymmenennen paikkeilla. Ei hyvä! Kävin katsomassa lähtöveneellä, joka oli samalla maalivene, että oliko mitään varaslähtijöitä merkitty mihinkään tauluun. Ei näkynyt. Se on kansainvälisissä kilpailuissa normaali tapa ilmoittaa lähdön jälkeen lähdössä varastaneet.
Toinen lähtö putkeen. Hyvä startti ja vapaisiin tuuliin. Ensimmäisellä lenssillä sitten alkoikin tapahtumaan. Laudan keula upposi syvälle edellä menevään aaltoon ja horjahdus oikealle ja veteen. Porukkaa meni sekä oikealta ja vasemmalta ohi. Laudalle ja purje ylös. Mitä helvettiä…astuin vahingossa toisella jalalla laudan keulan liukkaalle pinnalle ja uudestaan veteen selälleen. Ja porukkaa taas ohi. Olipa turistimainen olo. Yritin rauhoittaa itseni ja saada pumppaukseen tehoja ja vauhtia. Tajusin, että se paikka, jossa normaalisti seison alaspäin pumpattaessani, oli liian edessä, joten jouduin ottamaan itseäni hiukan taaksepäin, joka verotti ihan selvästi lenssivauhtiani. Kiinnitin huomiota myös siihen, ettei pääni pyörinyt samalla lailla seuraten muiden kilpailijoiden liikkumista ja puuskien etsimistä veden pinnasta kuin normaalisti. Kryssillä nousin muutamia pykäliä. Viimeinen lenssi ja taas maaliin. En edes pystynyt laskemaan kuinka monta oli tullut maaliin ennen minua.
Kolmas lähtö myös putkeen. Mitään muistikuvia tästä ei enää ole muuta kuin, että se meni paremmin kuin aikaisemmat lähdöt ja maalissa olin kymmenen parhaan joukossa. Kolmannen lähdön jälkeen maaliveneessä oli lippu ylhäällä, joka kertoi kilpailijoille, että ”Menkää rantaan odottamaan lisäinfoa!”
Rantaan päin mentäessä tuuli tyyntyi täysin ja rannalla oli välineiden pesujono. Paikalliset pesivät lopetuksen merkiksi välineitään. Vuokravälineiden vastaanottaja Edo viestitti kaikille, että välineitä aletaan vastaanottamaan klo 15. Klo 15:05 viestitettiin tuomariston toimesta, että vielä on yksi lähtö jäljellä. Kysyin paikallisilta, että olihan tämä zoukki? Ei ollut! Kamalalla kiireellä välineet takaisin rannalle ja vesille.
Tuuli oli heikkoa ja matkaa lähtöalueelle oli paljon. Viimeinen mahdollinen lähtöaika oli 15:30 eli aikaa oli lähtöalueelle siirtymiseen 20 minuuttia. Ehdin juuri viime tingassa starttiin. Kilpailijoita jäi paljon rantaan. Niin myös Pike.
Jälleen kerran hyvä startti ja yläpoijulla ensimmäisten joukossa. Lenssin jälkeen kryssillä valitsin vasemman laidan, jotta pääsin kevyen luokan lenssirintaman alta pois. Muut valitsivat oikean laidan. LayLinelle päästyäni alkoi tuulemaan noin 4-5 m/s vasemmalla laidalla. Oikealla laidalla tuuli oli edelleen heikkoa. Sain kärkiporukan kiinni ja ne, jotka olivat samoissa kanssani alapoijulla, olivat kaukana. Olin maalissa viides. Nyt pääsi takaisin välineiden pesuun rantaan.
Palkintojenjakoa sai odottaa useamman tunnin. Missään vaiheessa emme saaneet nähdä maaliintulolistoja. Tämähän luonnollisesti tarkoitti sitä, että virheitä tulisi olemaan tulosluettelossa. Illalla myöhään jaettiin palkinnot kunkin luokan kolmelle parhaalla. Muiden tuloksia ei saatu ennen seuraavan viikon tiistaita. Kilpailuorganisaatio viestitti kilpailijoille whatsapilla, että virheitä varmaan on tuloksissa ja pyysivät lähettämään sähköpostilla korjauspyynnöt. Minulle oltiin merkitty täydet 56 pistettä ensimmäisestä lähdöstä. Ei mitään tietoa miksi. Lähetin kaksikin sähköpostia organisaatiolle. Ei vastausta. Jouduin ottamaan yhteyttä paikallisen purjelautaseuran kommodoriin, joka kertoi, että hän ottaa yhteyksiä kisaorganisaatioon ja pyytää vastaamaan minulle. Sitten minulle vastattiin, että ensimmäisessä lähdössä olin ottanut 14 muun kilpailijan kanssa varaslähdön. Jälkeenpäin miettiessäni en ollut lähtölinjalla sellaisessa paikassa, että olisin nähnyt kumpaakaan päätä lähtölinjasta saatika sitten lähtöveneistä. Lähtölinjan yläpuolella kulki yksi vene, joka ei ollut linjalla. Tämä oli nähtävästi kerännyt omasta mielestään linjan yli olleet kilpailijat – 15 kappaletta!
Muiden lähtöjen sijoitukset minulla oli 14. 8. 5.
Neljästä lähdöstä sai pudottaa jo huonoimman pois. Olin lopullisissa tuloksissa 10. Pike oli 21. 28:sta naisesta.

Täällä samassa paikassa pitäisi olla vuoden 2022 Windsurfer luokan maailmanmestaruuskilpailut. Paikallisen purjelautaseuran Albarian kommodori kertoi minulle, että tätä samaa organisaatiota ei tulla näkemään noissa kilpailuissa -se olisi varma!